Helsingin käräjäoikeuden tuomio pääministeri Vanhasen jutussa osoitti miten toimiva ja oikeudenmukainen on lautamiesjärjestelmä. Omasta mielestäni tuomio oli oikea ja julkisuudessa olleiden perusteluidenkin näkökulmasta varsin kestävä ratkaisu. Lautamiesjärjestelmän näkökulmasta tuli mielestäni osoitetuksi, kuinka tärkeää on tuoda ns. maallikkonäkökulma esiin juttuja ratkaistaessa. Käsitellyssä jutussa maallikkojäsenten näkökulmaa tarvittiin, koska mielestäni heidän on helpoin arvioida pääministerin roolia julkisuudessa. Perustelen asiaa myös sananvapauden näkökulmasta jolle toisenlainen tuomio olisi ollut erittäin kova takaisku, en totisesti toivo meille itänaapurimme kaltaista tapaa jossa kaikki maan johtohenkilöt on suojeltu kaikelta!

Valituksessaan pääministeri Vanhanen osoitti pikkumaisuutensa, olisi ottanut vastaan tuomion kuin mies ja todennut tuomion asiassa tulleen. Hänellä tietysti on täysioikeus valittaa hovioikeuteen, mutta minusta hän olisi voinut säilyttää kasvonsa ja poliittisen uskottavuutensa paremmin jos olisi jättänyt asian tähän.

Oma näkemykseni on, että kun ihminen ryhtyy noinkin korkea-arvoiseen tehtävään kuin pääministeriksi on sanomattakin selvää, että julkisuuden kiinnostus kohdistuu muuhunkin kuin virkatehtäviin. Valinnan ihminen tekee hakeutuessaan julkiseen tehtävään, toki omalla käyttäytymisellä voi paljolti säädellä sitä mitä itsestään kirjoitellaan julkisuudessa. Tästäkään näkökulmasta en näe pääministeri Vanhasta syyttömäksi, kun muistellaan hänen antamiaan haastatteluja esimerkiksi iltapäivälehdistölle mm. tekstiviesteistään.