Viime aikoina Vasemmistoliitto on ollut julkisuudessa runsaasti. Julkisuuden sisällöstä voidaan olla montaa mieltä. Itse olen pitkään pohtinut, miksi puolue on nykyisessä tilassa? Syitä on varmasti monia, joista yksi löytyy sen historiasta. On selvää, että niin myönteiset kuin kielteiset ilmiötkin seuraavat mukana kautta vuosien. Viime aikoina tosin tuntuu kielteisten ominaisuuksien päässeen hallitsevaan asemaan. Mitä tarkoitan tällä? Yksinkertaisesti sitä, että menetelmät ja politikoinnin tavat, jotka vielä 1970 -luvulla olivat toimivia, eivät välttämättä ole sitä 2000-luvun globaalissa yhteiskunnassa. Puolueen perustehtävät varmasti ovat säilyneet pitkälti samoina. Ne ovat tai ainakin niiden tulisi olla heikompiosaisten ja suomalaisen palkansaajan hyvinvoinnin turvaaminen ja parantaminen. Toki nykyaikaisen puolueen tulee huolehtia muistakin asioista, kuten ympäristönsuojelusta ja kehitysyhteistyöasioista. Tästä huolimatta, meidän tulee nyt ja tulevaisuudessa muistaa, että vain ja ainoastaan työ on se, jolla syntyy jaettavaa ja hyvinvointia. Myös Vasemmistoliitossa sorrutaan turhan usein populismiin ja ollaan vaatimassa rahoitusta mitä ihmeellisimpiin hankkeisiin ilman, että mietitään, mistä eurot tulevat. Tämä edellä ollut saattaa näyttää hieman pessimistiseltä tai siltä, että kritisoisin kaikkea, mitä puolue on tehnyt. Tarkoitukseni on kuitenkin tuoda toisenlaistakin näkökulmaa käynnissä olevaan keskusteluun.

Toukokuun 13. päivä ylimääräisessä puoluekokouksessa valitsemme uuden puheenjohtajan, jonka tulevat haasteet ovat melkoiset. Yksi niistä haasteista on sama, joka oli Suvi-Anne Siimekselläkin, eli tehdä puolueesta jälleen hallituskelpoinen. On itsepetosta kuvitella, että Vasemmistoliiton kokoinen puolue voisi oppositiossa olla aidosti vaikuttamassa ihmisten arkipäivään. Lisäksi on myös todettava, että viimeaikainen lehdistökirjoittelu Suvi-Annen puheenjohtajakauden kritisoimisineen on ollut osittain kohtuutonta. Itsekin olen monesti ollut hänen kanssaan eri mieltä ja sen myös hänelle avoimesti kertonut. Nyt julkisuudessa hänen työtään väheksyvät eniten ne henkilöt, jotka ovat häntä näkyvimmin tukeneet. Ei myöskään sovi unohtaa, että kahdessa viimeisessä puoluekokouksessa hänet valittiin puheenjohtajaksi yksimielisesti.

Miten tästä eteenpäin? Mielestäni Vasemmistoliiton tulevaisuus riippuu pitkälti uskottavuudesta, yhteistyökyvystä ja todellisuuden tunnustavasta Eurooppa-politiikasta. Vain näiden realiteettien tunnustamisella voimme luottaa siihen, että meillä on vakavasti otettava vasemmistopuolue sosialidemokraattien lisäksi myös tulevaisuudessa.