Olemme viime aikoina saaneet lukea lehtien palstoilta ja nähneet televisiosta ja muista tiedotusvälineistä Kansan Uutisten entisen päätoimittajan ratkaisusta erota lehden palkkalistoilta sekä Vasemmistoliitosta. Yhtä paljon on medioissa käsitelty puolueen puheenjohtajan Suvi-Anne Siimeksen kommentteja asian johdosta. Vaikka Raution avoimessa kirjeessä Suvi-Anne Siimekselle olikin paljon kohtia ja näkemyksiä, joista useamman kohdan allekirjoitan sellaisenaan, eroaminen on silti kova ratkaisu.

Mikäli puolueen henkilövalintoihin ja linjauksiin haluaa todella puuttua, se tapahtuu parhaiten puolueen sisältä päin, ei ulkoa. Tämä tarkoittaa sitä, että keväällä Turussa pidettävässä puoluekokouksessa on todellinen vaikuttamisen paikka. Toivonkin, että mahdollisimman pian löytyisi myös vaihtoehtoja nykyiselle johdolle. Ettei tarvitsisi mennä niin kuin entiseen NKP:n kokoukseen, missä ei vaihtoehtoja tunnettu. Mikäli puoluekokous kuitenkin päätyy nykyiselle linjalle, missä ei ole sijaa kuin yhdelle mielipiteelle, tuolloin on mielestäni oikea hetki harkita Raution kaltaisia toimenpiteitä.

Vasemmistoliitolla on todellakin miettimisen paikka useastakin syystä. Vähäisin ei ole puolueen kannatus. Gallupien valossa olemme pian häviämässä jopa vihreille. Jos gallupit jätetään omaan arvoonsa, asiaa voidaan pohtia myös vaalitulosten näkökulmasta. Vasemmistoliitto on tasaisesti hävinnyt viime aikoina kaikki vaalit, olkoonkin ne sitten vaikka niitä paljon puhuttuja "torjuntavoittoja" Jos näitä niukkoja tappioita tulee tarpeeksi, alkaa eduskuntaryhmä olla kohtuullisen pieni ja voimaton. Huvittavaa on myös muistella kahta edellistä hallituskautta, joissa olimme mukana. Silloin osalla kansanedustajista ja aktiiveista oli tavattoman kova halu päästä oppositioon, koska siellä kuulemma pystyy kasvattamaan kannatusta. Pian olemme olleet vuoden tuolla maanpäällisessä paratiisissa ja onkin aika kysyä, koska se kannatus alkaa nousta? Mikäli yhtään tuntee Suomen poliittista historiaa, ymmärtää moisten puheiden olevan lapsellista meidän poliittisen järjestelmämme täydellistä ymmärtämättömyyttä. Toisaalta oppositiossa on aika helppoa ja mukavaa olla, kun ei tarvitse paljoa huutoonsa vastata eikä vastuuta liiemmin kantaa, kun sitä ei juurikaan ole.

Mitä Vasemmistoliiton poliittiseen linjaan tulee, sen päättää pitkälle juuri puoluekokous ja sen keulakuvana puoluejohto sitä toteuttaa. Siis nyt on todellinen vaikuttamisen aika ja paikka.