Paljon on viime aikoina kuultu varsinkin nuorten pohtivan mitä järkeä on järjestäytymisessä. Tämän kuvan muokkaamisessa on ay-liikkeellä paljon tehtävää. Tavoitteena tulisikin olla saada ihmiset ymmärtämään, että järjestäytyminen on etuoikeus.

Järjestäytyminen on paljon muutakin kuin työttömyyskassa. Keskustelu vain yleensä käydään pitkälti kassan ympärillä. Itse olen päässyt seuraamaan läheltä erään nuoren naisen tarinaa, kun työnantaja alkoi keljuilla.

Tämä henkilö oli yhteydessä omaan ammattiliittoonsa ja kyseli oliko työnantaja toiminut oikein irtisanoessaan hänet. Henkilöllä oli takanaan vasta reilun neljän kuukauden mittainen työsuhde, kun hän tuli raskaaksi. Työnantaja irtisanoi hänet ja kiisti tietäneensä raskaudesta, myöhemmin kuitenkin käräjäoikeus tulkitsi asian toisin. Työnantaja tuomittiin maksamaan kohtuulliset korvaukset työntekijälle sekä maksamaan oikeudenkäyntikulut. Tuskin olisi yksittäinen ihminen lähtenyt haastamaan työnantajaansa käräjille. Yksistään oikeudenkäyntikulut olivat miltei yhdeksäntuhatta euroa. Uskonkin tämän henkilön saaneen jäsenmaksupalautetta pitkiksi ajoiksi.

Järjestäytyminen ei toki ole myöskään pelkkää oikeusapua, vaikka yksittäisinä tapauksina siltä saattaakin tuntua. Työehtosopimusten tuomaa minimiturvaa vähätellään useasti, varsinkin hieman suuremmissa yrityksissä, missä paikallisesti sovitaan asiat paremmin. Tästä päästäänkin siihen, että järjestäytyminen on myös solidaarisuutta. Mikäli meillä ei olisi tätä työehtosopimusten tuomaa minimiturvaa, kuinka mahtaisi olla työehtojen laita pienemmillä työpaikoilla. Tämäkään työehtosopimusten tuoma minimiturva ei olisi mahdollista, jos me emme järjestäytyisi siinä määrin mitä tänä päivänä teemme. Isommilla yrityksillä onkin tässä solidaarisuustaistelussa suuri osuus ja tienraivaajan rooli. Sitä mitä isot edellä niin pienet perässä, kuuluu sanonta.

Itsensä kehittämiseen järjestäytyminen tarjoaa myös suuren määrän vaihtoehtoja. Yhtenä näistä voisi mainita tietotekniikan kurssit, vaikka kuinka tuota tietokonetta inhoisi, tulee sen käyttö vääjäämättä eteen. Ammattiliitoilla on joko omia tai käyttävät keskusjärjestöjen opistoja koulutuspaikkoina, missä saa mm apua tietokoneen käyttöön. Myös kielenopiskelu on mahdollista, jos se on vaikka päässyt ruostumaan peruskoulun jälkeen.

Tärkeintä on mielestäni muistaa, sillä vain järjestäytymällä voidaan varmistaa, että seuraavillakin sukupolvilla on mahdollisuus edellä mainittuihin etuuksiin. Maailmasta löytyy vielä useita maita, missä järjestäytyminen ammattiliittoon on kiellettyä ja sen jäsenet ovat vainottuja.

Suomessakin tilanne oli joskus näin, alle sata vuotta sitten. Emme varmasti halua noiden aikojen palaavan, kun meillä työläisillä ei ollut minkäänlaista sananvaltaa omiin asioihimme.

Näistä meidän järjestäytyneiden eduista toki pääsevät nauttimaan muutkin, onko se oikein, siihen en ota nyt tarkemmin kantaa. Haluan kuitenkin mainita noista, jotka kuuluvat niin sanottuun Loimaan kassaan, minusta ne ovat lokkeja meidän ylläpitämässämme järjestelmässä. Sillä ilman meitä tuo järjestelmä romuttuisi hetkessä, siitä yrityksestä ei ole kulunut kuin kahdeksan vuotta.