Viimeaikaiset sekoilut Euroopan Unionin komission puheenjohtajan ja myös ns. rivikomissaarin valinnasta ovat muistuttaneet paitsi farssia, myös siitä, että Suomen Keskusta hallitsee poliittiset lehmänkaupat ja kaksilla korteilla pelaamisen, kuten jo niin monta kertaa aiemminkin. Vielä jokunen aika sitten pääministerimme hurskasteli sillä, miten eduskunnan puhemies Paavo Lipponen on Suomen ehdokas komission puheenjohtajaksi. Vain hetken tämän jälkeen saimme jo lukea lehdistä, kuinka hän onkin Irlannin esityksen kannalla, oli se sitten mikä tahansa. Nyt komission puheenjohtajan paikan mentyä portugalilaiselle Kepu alkoi ajaa omaa miestään Olli Rehniä komissaarin tehtävään.

Näin politiikkaa jonkin aikaa seuranneena alkaa mieleen hiipiä ajatus siitä, että alusta alkaen taisikin olla selvää, että Suomi, Lipposesta puhumattakaan, ei saa komission puheenjohtajan paikkaa. Helppoa olisi myös uskoa, että Liikasen paluusta Suomeen ja virasta Suomen Pankkiin ovat kepulaiset tehneet ns. lehmänkaupat ja viime viikkojen Lipposen lobbaaminen on ollutkin vain silmänlumetta ja kyseisen puolueen lajiolemukselle tyypillistä toimintaa. Yhtäällä puhutaan toista ja toisaalla tehdään toista.

Ei ole suuri ihme, jos kansa alkaa vieraantua politiikasta ja poliitikoista, kun päähallituspuolueen harjoittama politiikka on johdonmukaisen epäjohdonmukaista ja kansaa aliarvioivaa.

Voimmekin vain toivoa, että toinen päähallituspuolue Sosiaalidemokraatit ei suostu Kepun harjoittamaan politiikkaan, vaan pitävät kiinni ehdokkaastaan Sinikka Mönkäreestä, mikä olisi koko Suomen eikä vain Kepun etu kuten Olli Rehn tulisi olemaan.