Lähtökohta minusta on, että paikallisjärjestöjä tarvitaan. Tärkeimpiä perusteita on pienten ammattiosastojen resurssien puute. Meillä on toki ammattiosastoja, jotka pärjäävät ilman paikallisjärjestöäkin, mielestäni tärkeintä olisi kuitenkin ajatella kokonaisuutta. Turunkin alueella löytyy suuria ammattiosastoja, jotka mielestäni ovat unohtaneet edellä mainitun kokonaisuuden.

Tulevaisuudessa pienten jäsenosastojen äänen pitäisikin kuulua selvemmin, jotta heidän tarpeensa osattaisiin ottaa paremmin huomioon. Tässä tehtävässä uskon molemmilla paikallisjärjestöillä olevan parantamisen varaa.

Paikallisjärjestöjen painoarvoa tulee myös lisätä, tällä tarkoitan yhteiskunnallista vaikuttamista. Jäsenjärjestöjemme jäseniä toimii esimerkiksi monissa kunnallisissa luottamustehtävissä, heidän äänensä ei kuitenkaan aina riitä asioiden eteenpäin viemiseen. Tässä minusta paikallisjärjestöt voisivat tukea omiaan, tekemällä kannanottoja sekä toimia organisoijana. Edellä mainittu oli vain esimerkki siitä mitä voitaisiin tehdä ja uskoakseni tämänkaltaisista asioista löytyisi kohtuullisen helposti myös yksimielisyys.

Ammattiyhdistysliikkeellä ei ole varaa olla hajallaan, mikäli mielimme olla vahvoja vaikuttajia alueellamme myös tulevaisuudessa. Paikallisjärjestöjen kohdalla tämä tarkoittaa myös toimintatapojen muutosta: meidän tulee näkyä ja vaikuttaa. Edellä mainittu edellyttää kaikkien Turun seudulla toimivien ammattiosastojen liittymistä paikallisjärjestöön. Sen lisäksi, että uudet saadaan liittymään, tulee myös vanhojen jäsenjärjestöjen aktivoitua ja sitoutua hankkeisiin.

En tahdo tällä kertaa ottaa kantaa paikallisjärjestöjen yhdistämiseen, mutta toivon yhteistyön lisääntyvän järjestöjemme välillä. Toimintatarkoituksemme on kuitenkin sama, eli koota paikallisia SAK:n liittojen ammattiosastoja saman katon alle. Tavoitteemmekin uskon olevan yhtenäinen: Turun seudulla olevien SAK:n liittojen jäsenistöstä huolehtiminen.

Kun neljä vuotta sitten tulin TSAP:n puheenjohtajaksi, minulle yksi tavoite oli yhteinen työväen vappu. Kuten kaikki tiedämme, se ei ole toteutunut. Itse nyt TSAP:n puheenjohtajuuden jättävänä toivon, että tulevaisuudessa TAP ja TSAP löytävät vapun lisäksi yhteisiä projekteja, joihin molemmat voivat sitoutua. Tällaisesta projektista hyvänä esimerkkinä voisi minusta toimia tehty pohjoismainen yhteistyö, ”Hyvinvointiyhteiskunnasta”.