Olen huolissani seurannut keskustelua mm. Vasemmistoliiton linjasta tai paremminkin linjattomuudesta. Välillä tuntuu, että puoluejohto on täysin unohtanut sen, mistä viimekädessä suurin osa äänistä vaaleissa tulee.

Esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa yli 50 % kaikista puolueen saamista äänistä tuli SAK:laisilta palkansaajilta. Onko tämä joukko unohtamisen arvoinen? Niin Vasemmistoliitossa kuin muissakin puolueissa tunnetaan suurta vetoa kaikenlaisiin vaihtoehtoliikkeisiin, sekalaisiin kansalaisjärjestöihin sekä ns. yhden asian liikkeisiin. Missä vaiheessa aletaan kantaa todellista huolta palkansaajien asemasta ja asioiden eteenpäin viemisestä?

Viime kädessä kysymys on hyvin yksinkertaisesta asiasta. Tietyn suuruinen talouskasvu tuo tullessaan investointeja, jotka taas poikivat lisää työpaikkoja. Tämä taas tuo tullessaan hyvinvointia ja pitää yhteiskunnan rattaat pyörimässä mm. verotulojen muodossa. Eivät julkisiin palveluihin tulevat rahat mistään mystisestä mustasta aukosta tule, vaan ne rahoitetaan verorahoilla. Tämä logiikka ei luulisi olevan liian hankala ymmärtää.

Mielestäni on tärkeää, että Vasemmistoliiton piirissä on sitoutumista ympäristö- ym. asioihin. Tätä ei saa kuitenkaan tehdä tavallisen kansan hyvinvoinnin kustannuksella.

Edellä mainitun suunnan esillä pitäminen ei ole provosoitumista, eikä myöskään sukupolvien välisestä ajattelutavasta johtuvaa kritiikkiä. Vaan ennen kaikkea huolestuneisuutta tulevaisuudesta, joka uhkaavasti näyttää siltä, että Suomeen jää vain yksi työväenpuolue ja se ei ole Vasemmistoliitto. Tätä ei tunnu puolueenjohto ymmärtävän, vaikka asiasta on useaan kertaan huomautettu.